Itse väsähdin myös totaalisesti kun yksin hoidin kaiken: 6 lasta,koko kodin kaikkine kotitöineen,eläimet(hevosia ja koiria)sekä vielä valvoin yöt kahden nuorimmaisen sairaan lapsen kanssa.Heillä elinikäiset invalidisoivat diagnoosit.
Lisäksi kuskasin kaikki koulumatkat kaikkia.
Miehen mielestä edelleenkin kaikki tämä on naisen tehtävä,itse kun sentään kävi kodin ulkopuolella töissä.
Nyt kun hänellä on lapset joka toinen v.loppu niin ei hän jaksa,heti olisi tuomassa takaisin.
Ei jaksa herätä aamulla vaan lapset saa meluta itsekseen,näin ollen heitä ei voi sinne päästää.Nuorin kun vasta opettelee kävelemään ja toiseksi nuorin on sairas eikä voi olla ilman jatkuvaa seurantaa.
Kuitenkin olen onnellisempi kuin ennen,hoidan edelleen kaiken yksin mutta erona se että olen heidän kanssaan yksin,ei tarvitse ärsyyntyä toisesta osapuolesta joka vaan ei viitsi hoitaa.

Onneksi miehetkin ovat yksilöitä. Minun ja mieheni parisuhde on kaikilta osin parantunut
lapsemme maailmaan tulon jälkeen. Ennen kävimme molemmat päivätyössä, silti kotityöt lankesivat suurelta osin minun harteilleni. Nykyisin mieheni käy työssä ja itse olen kotona, silti hän jaksaa osallistua kotitöihin ja vauvan hoitamiseen illalla. Joskus poden jopa itse huonoa omaatuntoa kun mieheni työpäivän jälkeen hoitaa vauvaa, että minä saisin levätä. Mieheni myös patistaa minua lähtemään kaupungille tapaamaan ystäviäni tms., että pääsisin tuulettumaan kodin ympyröistä. Mies myöskin hoitaa viikonloppuöinä vauvaa, että saisin nukkua ja jaksaisin taas viikon vauvan kanssa uusin voimin. Tämän kaiken hän tekee omasta aloitteestaan, koska nauttii vauvan kanssa olemisesta suuresti ja koska isyyslomalla ollessaan huomasi, miten paljon vauva lisää työtä kodin sisällä. Vauvamme saattaa tosin olla hieman työläs verrattuna ilman ongelmia maailmaan tulleeseen vauvaan, koska on syntynyt keskosena ja osittain joudumme ruokkimaan häntä pullosta, koska hän on siihen tottunut. Rinnalta imemisen jälkeenkin voi vielä vaatia "jälkiruokaa" pullosta. Imetys, lypsäminen ja pullojen pesu/keittäminen vievät suuren osan päivästä. En tiedä olisiko tilanne toinen jos eläisimme "normaalia" vauvaperheen arkea, tuskinpa. Lukiessani keskustelupalstojen viestejä voin tyytyväisenä todeta mieheni olevan oikea kultakimpale.

Miehet oppivat kotoaan "väärän" mallin perheen isän roolista, jos ovat eläneet perheessä, jossa isä on käynyt töissä ja äiti ollut aina kotona. Olen edellisen kirjoittajan kanssa ihan samaa mieltä, sieltä ne tavat juontavat. Oma anoppini on aina ollut tavattoman ahkera. Aamusta iltaan jalkeilla, hoiti "yksin" kolme poikaa ja yrittäjämiehensä kodin. Mies teki ympäripyöreitä työpäiviä, joten missäpä välissä tuo olisi pyykännyt ja ruokaa laittanut. Mutta hän osallistui kyllä jonkun verran poikien kasvatukseen järjestämällä pojille pihalla kunnon pelikentät, yms. Niinpä miehelleni olisi luontevaa oikaista sohvalle töiden jälkeen, mutta onneksi hän ymmärtää, että näin ei enää voida elää, kun vaimokin on työssä. Asioista pitää keskustella!

Laiskalle miehelle potkut persuksiin vaan. Jos on veltto luonnostaan, ei se helpolla parane. Eräs ystäväni katsoi muutaman vuoden miestä, joka ei kantanut vastuuta mistään eikä osallistunut lapsen hoitoon kuin tos harvon. Ystäväni keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti ihan toiseen kaupunkiin. Eikä ole katunut ratkaisuaan. Rakkauskin kuoli siihen, kun monta vuotta seurasi, kuinka mies lähtöuhkausten jälkeen kerran tai pari kävi kaupassa tai siivosi - ja taas solahti sohvalle tai kavereitten kans kaljalle. Nyt sen miehen on turha itkeä, kun lapsensa ei enää lähes tunne isäänsä. Ja ihan sama homma toisella kaverillani, jolla kävi jopa niin hyvä tuuri, että löysi uuden miehen, joka on ihan toista maata: ahkera ja hyvä laittamaan ruokaa ja osallistuu kaikkeen perheen asioissa. Ystäväni on ihan onnesta lääpällään, menivät naimisiinkin tosi pian tapaamisen jälkeen. Entinen laiska exä jäi katkerana lehdelle soittelemaan.

Se oli ikävä lukea että,näin on käynyt.Minä en voi kertoa kuin omasta kokemusksestani.Takan 24.v yhteiseloa.Meidän isukki kyllä osaa ja osallistuu moneenkin asiaan,mitä kodinhoitoon tulee.Toisinaan hän tekee jopa enemmän ns."naisten"töitä kuin minä.Mutta olen sitten hänellä apuna/ja/tai ainakin seurana,esim nurmikon leikkuussa,auton korjaamisessa jne.Yhteistyötä.Mielestäni ei ole kyse siitä onko "miehestä" mihinkään,vaan pikemminkin onko ihmisestä mihinkään.Laiskuus ei ole yksinomaan miesten pahe.Myös laiskoja naisia löytyy yllättävän paljon.