Pidätkö eläimistä ja kirjoittamisesta? Kirjoita jatkoa Kalle-koiran eläinlääkärireissulle ja seuraa, miten jännittäväksi tarina kehittyy Pirkka.fin kirjoittajien käsissä! Jatka kertomusta kirjoittamalla allaolevaan kommenttilaatikkoon siitä hetkestä, mihin edellisen kirjoittajan teksti päättyy.
Tämä lemmikkijatkotarina alkoi Pirkka-lehden numerossa 12/2008.
Teksti: Jonna Hietala
Kuva: Index Open
Maria katseli koiraansa. Kallen silmät olivat kosteat, kieli roikkui suupielestä. Kyljellään lepäävä koira hengitti raskaasti, katkonaisestikin. Se yskähti kerran, kakoi sitten kurkkuaan. Sitä oksetti, taisipa sillä kuumettakin olla. Ruokaansa Kalle ei ollut koskenut tuntikausiin, ei edes maksalaatikkoon. Vesi sille kelpasi.
Kalle oli kipeä. Oli ollut kohta vuorokauden. Vielä edellisenä ehtoona Maria oli ajatellut, että koiran kunto kohenisi itsestään, mutta suunta olikin toinen: Kallen vointi vain heikkeni. Huolestunut omistaja tarrasi puhelimeen, näppäili näytölle eläinlääkäriaseman numeron.
– Tulkaa vaikka heti, luurin toisesta päästä vastattiin.
Maria kantoi valkean westiensä autoon, peitteli penkin huovalla. Eläinlääkärin pakeille oli parinkymmenen minuutin matka.
– Älä hätäile, Kalle, Maria lohdutteli koiraansa. – Kohta kaikki on paremmin.
Omistaja tahtoi uskoa toipumiseen mutta pelkäsi pahinta: kasvainta, myrkkyjä... Eläinlääkäri koetteli Kallen vatsaa, kyseli kaikenlaista.
– Kasvainta sillä ei ole, hän hymyili rauhoitellen. – Kalle olisi hypännyt kattoon sitä tunnustellessani. Jotakin tuolla vatsassa taitaa kuitenkin olla, kärrätäänpä koira röntgeniin, eläinlääkäri jatkoi.
Maria mietti, mitä koira oli pistellyt poskeensa. Ei kai vain sitä kadonnutta sukkaa...
.jpg "Lemmikkialbumi")
Kommentteja (6) kpl
ANNULIINU | 26.11.2008 klo 21:47
Eihän toki Kalle niin typerä ole että sukkaa nielaisisi.vaan on tullut kaluttua vähän metsälenkillä lahonnutta keppiä ,missä pöpöt pesii mielellään.Siitä sitten vatsa tulehtui ja tuli edellämainitut vaivat .ja kylkiäisenä kova turvotus mikä toi kovat kivut liikkuessa.ja eikun lääkettä poskeen ja paastolle ja toipumaan ...
hoh | 8.2.2009 klo 17:46
loolololo
R7T | 29.5.2009 klo 12:52
...ja kun junaan astun hauveli korissa, niin aivan kuin ukin kammariin tulisin. Matkalla muistan voikukan ja punaisen koirankopin. Perunapellon, jonka reunalla koira haukahti ja mummo kanelipullia leivinuunissa paistoi; kylmän maidon kanssa sitä hotkin. Raide kolkkaa turrerunoja saattaen minut puutalon vintille hauva kainalossa. Kello raksuttaa ukonaikaa ja akkunasta katselen tähtivyön hohdetta: Oulun asemalla muistot kuin lumpeenlehdet..
Lintu pieni | 2.8.2009 klo 17:22
Röntgenhuoneen ovi loksahti auki ja eläinlääkäri kutsui minut vihdoin katsomaan röntgenkuvaa. Yritin etsiä eläinlääkärin kasvoilta merkkejä, miten vakavasta asiasta mahtaa olla kyse. Katsoin valotaululla loistavaa Kallen röntgenkuvaa. Kylkiluita, nikamia... vatsan täytyy olla siis tuossa... No mikäs tuo sitten on?! Eih... voiko tuo olla...? Kallistelen päätäni puolelta toiselle ja tihrustan valotaulun kuvaa silmät lähes kierossa. Eläinlääkäri katselee vuoron perään minua ja sitten kuvaa ja alkaa vihdoin avaamaan suunsa kertoakseen jotain. Tunnen kuinka kaulan seudulta tulinen punoitus nousee kasvoilleni saakka ja oloa ei helpota yhtään, kun näen lääkärin hieman huvittuneen ilmeen...
RLE | 8.8.2009 klo 13:43
Kaikkee koira voi pistää suuhunsa..mulla kultainen noutaja Roope silloin 5kk,kalvoi mun uudet silmälasini,moniteholinssit,käyttökelvottomaksi meni. En ollut vihainen koiralle,oma syyni kun jätin sohvapöydälle. Harmitti vaan kovasti tuli kalliiksi lasit. Ei olis niin väliä jos olis vanhat lasit mutta kun oli uudehkot.
otava | 12.8.2009 klo 22:34
No kyllä kalle on tainnut nielaista suuren putkisukan, naurahti tohtori.Voi taivas, nyt muistankin!,Puhelin soi ,riensin vastaamaan ja jätin kallen pyykkikorin viereen.Täytyykö kalle leikata jotta saataisiin sukka ulos!!Tohtori pidätteli naurua. Jaaha auttaisiko jos vaihtaisimme nimen Kallelle.......